Vasanmerkitys ja kesähommia

Kemin-Sompiossa alkaa juhannuksen aikaan monessa talossa niin sanottu "lähtökahu" painaa päälle. Kesän kohokohta, vasanmerkitys, alkaa lähestyä. Vasanmerkitys on tärkeä siksi, että siinä nähdään millainen tuleva porovuosi on karjan osalta - onko vasoja, missä kunnossa porot on, miltä tulevaisuus vaikuttaa ja tietysti tärkein, saadaan merkittyä vasoja omistajiensa merkkiin.

Pari viime kesää (2018 ja 2019) ovat olleet Kemin-Sompiossa hieman poikkeuksellisia ja poikenneet normaalista poronhoitovuodesta. Kesällä 2018 kuumuus ja kuivuus vaivasivat ja vasoja vaikutti olevan muutoinkin vähän - lämmin syksy 2017 vaikutti hirvaiden rykimään ja rykimä ei onnistunut niin hyvin kuin yleensä: hirvaat kärsi liiallisesta lämmöstä ja rykimäkausi jäi lyhyeksi. Palkisessa tehtiinkin kesän alussa 2018 yhteinen päätös jättää vasanleikko väliin jottei lisättäisi porojen stressiä yhtään enempää. Syksyllä osoittautui päätös oikeaksi, 2018 oli haastava vuosi: vasat pienehköjä ja niitä oli normaalia vähemmän. Tilipussi jäi monella perheellä laihaksi kun ei ollut mitään myytävää.

Tänä kesänä (2019) vasominen vaikuttaa onnistuneen hyvin - vaatimet ovat päällisin puolin hyväkuntoisen näköisiä ja vasoja vaikuttaisi olevan selkeästi enemmän kuin edeltävänä vuonna. Tämä tieto nyt kuitenkin perustuu pääasiassa silmämääräisiin havaintoihin ja kuulopuheisiin, sillä kesän vasanmerkitys ei välttämättä antanut oikeaa kuvaa tilanteesta. Kylmä kesä suosi poroja ja sääsketkään eivät vaikuttaneet olevan haitaksi, sen verran viileää ja tuulista on ollut. Niinpä porot ovat olleet hajallaan pikku parttioissa metsässä sen sijaan että olisivat kerääntyneet isompiin tokkiin kuten yleensä kesäisin. 

Koetettiinhan niitä poroja aitaan saada merkityksiä varten ja välillä osin onnistuttiinkin, mutta kyllähän suurin osa vasoista ja vaatimista jäi tyytyväisenä nauttimaan elostaan metsään. Palkisen kesälaidun on niin laaja, että ilman syöpäläisten (sääsket, paarmat ym.) apua oli haastavaa saada hajallaan olevat porot kasaan ja ajettua aitaan. Vielä kun ilmakin oli viileä, hilputteli vasat ja vaatimet ketterästi karkuun mönkijäroikilta.

Saatiin me jotain kuitenkin aitaan ja sekös se lysti oli kun palkisen joka vuotinen muuttoilmiö iski päälle: innolla suunnattiin isolla porukalla Epovaaraan, jossa viimeiset kymmenen vuotta on perinteisesti vasoja merkitty isompi määrä. Epovaaran vieressä on suurehko haka, jonne porot kootaan metsästä ja haasta sitten syötetään niitä pienemmässä määrin merkitysaitaan jossa vasat sitten merkitään. Koska merkitys tapahtuu yöllä ja Epovaara on suht keskellä palkista, moni asustaa Epovaarassa koko merkityksen ajan. Kodat nousi pystyyn useallakin asennolla ja lapset ne vasta riemuissaan olikin kun pääsivät pitkältä tuntuneen tauon jälkeen kavereidensa kanssa touhuamaan merkityshommiin.

Merkityksiä oli myös muualla paliskunnan alueella kuin Epovaarassa, vasoja merkittiin mm. Löytinkivaarassa ja Mukkajoenrovilla. Kesän päätteeksi todettiin, että vasoja saatiin merkittyä vain noin kolmasosa. Yleensä kesämerkityksessä on saatu merkittyä jopa puolet palkisen vasoista. Näin ollen ensi syksynä tiedossa kovaa fyysistä työtä kun niin paljon jäi vasoja merkitsemättä, mutta olihan se ilo silmälle nähdä porot hyväkuntoisina. Loppukesä menikin sitten kerpun- ja heinänteossa, jouten ei kuiten olla oltu. Aitahommiakin on ennen erotuskautta, mutta niistä töistä lisää myöhemmin. Nyt vaan toivotaan että on sopivat kelit syksylläkin jotta rykimä onnistuu, poroilla on sieniä mitä syödä ja poroille suotuisat sääolosuhteet. Syyskokousta ja erotuskautta odotellessa, tällä hetkellä näyttää onneksi tilanne paremmalta kuin viime vuosi.

Mukkajoenrovilla poroja siirtämässä isosta aidasta ns. katteluaitaan vasanmerkitysiltana.

Poromerkeistä vol. 2

Töissä ollessa poromerkit ovat tärkeä tunniste porossa -näin poroyrittäjät voivat seurata porojensa eloa ja kulkua palkisen alueella tunnistaen oman  ns. elonsa. Usein poroyrittäjällä on tieto- tai tuntoporoja, jotka myös on helppo nopeasti tunnistaa useiden satojenkin porojen seasta merkkinsä ja ominaispiirteidensä avulla. Tällaisia ovat esimerkiksi kilpaporot. Töissä ollessa on tapana seurata kenen poroja missäkin liikkuu ja minkä kokoisia parttioita tai tokkia missäkin päin palkista on. Poronomistajat tietävät erittäin hyvin porojensa tilanteen ympäri vuotisen jatkuvan seurannan ansioista. Mikäli esimerkiksi porot on jostain syystä heikossa kunnossa metsässä tai pedot ovat tappaneet poroja, tulee siitä yleensä nopeasti tieto omistajalleen.

Vast´ikään syntynyt vasa tutkailee uteliaasti honteloilla
 jaloillaan maailmaa vaatimen pysytellessä lähellä
huolehtimassa vasastaan.

Keväällä ja kesällä yrittäjät seuraavat oman porokarjansa vasomisen onnistumista. Vasominen alkaa vapun tienoilta ja kestää noin juhannukselle - tällöin vaatimille pyritään takaamaan vasomisrauha  ja poroyrittäjät välttävät turhaa liikkumista metsässä. Kesällä vasanmerkityksessä vasat merkitään emänsä merkkiin, sillä ne seuraavat ensimmäisen vuoden ajan emäänsä. Näin porot kohdentuvat oikeille omistajilleen. Syksyllä porot erotellaan merkkien perusteella. Poronomistajat päättävät mitä tekevät poroille: jättävätkö eloon vai myyvätkö lihaksi. Poronhoidossa on pääasiassa kyse liiketoiminnallisesti lihantuotannosta, joskin alalla on myös merkittävää toimintaa matkailun puolella. 

Poromerkit ovat yleensä katsomaan harjaantuneelle hyvin selkeitä tunnistaa. Mikäli merkki on epäselvä, tilanne ratkeaa yleensä nopeasti vuoropuhelulla asianosaisten kesken. Paikalle kutsutaan poroisäntä omistajan oikeellisuuden varmistamiseksi ja todistajaksi tai ainakin hänelle mainitaan asiasta. On hyvin yleistä, että erotuksessa poroisäntää huudetaan tietyn poron luo ja porukalla tunnustellaan korvat läpi jotta omistajasta saadaan varmuus. Joskus on kuitenkin tilanteita, että poronomistaja jää epäselväksi tai poro onkin vieropalkisen poroja. Tällöin reagoidaan tilanteen mukaan, esimerkiksi vasa voidaan jättää väliaikaisesti merkittömäksi myöhempää merkintää varten, syksyllä ”ylivuotiset” peuravasat myydään palkisen piikkiin tai vieropalkisen edustaja huolehtii heidän palkisen porot merkkiin erotuksissa ja oman palkisen puolelle. Joskus poro voi mennä myös väärään merkkiin. Tällöin asiasta ilmoitetaan poroisännälle ja poronomistajat sopivat keskenään korvauksesta, joka useimmiten on vastaavanlaisen poron antaminen tilalle (esim. vasa vasasta).

Arjessa merkit näkyvät moninaisesti. Monet poronomistajat käyttävät merkkiään allekirjoituksen tavoin (esimerkiksi tavaroidensa merkitsemiseksi, autiotupien ja kämppien vieraskirjoissa kirjoittaessaan) ja oma merkki on usein nähtävillä myös erilaisissa koruissa (kravattipidikkeet, kaula- ja korvakorut, riskut, vyöt jne.).

Peuravasa (eli korvamerkitön vasa) nauttimassa kesäkuussa tuoreesta heinästä Kairijoen läheisyydessä sijaitsevalla alimmaisella vasaojalla. Vaadin huolehtii, että vasa siirtyy ja pysyy mukana parhaimmille ruokapaikoille.

Poromerkeistä vol. 1

Porot tunnistetaan rekisteröidyistä korvamerkeistään. Jokainen merkitty poro on jonkun omistajan omaisuutta. Paliskuntayhdistyksen ylläpitämässä rekisterissä on n. 12 000 eri poromerkkiä. Poronomistajalta vaaditaan esim. poronhoitolaissa tiettyjä kriteerejä ja usein myös rahoittajilla on omia velvoitteitaan ja vaatimuksiaan poronomistajille - kuka tahansa ei siis voi olla poronomistaja.

Poroon merkki merkataan veitsellä tekoja tehden eli puukolla merkiten. Jokaisella poronomistajalla on oma merkkinsä ja poroyrittäjällä voi olla hallussaan useampikin merkki. Useimmiten poroyrittäjällä on niin sanottu päämerkki, jossa suurin osa hänen omistamistaan poroistaan on. Merkkejä ylläpidetään paliskuntayhdistyksen rekisterissä ja ne ovat nähtävillä paliskuntakohtaisessa merkkikirjassa. Merkin voi esittää kirjallisesti piirtäen ja kertoa suullisesti. Porot pyritään merkitsemään korvamerkein jo vasana, lähinnä vasanmerkityksessä. Nykypäivänä myös muut lisätunnisteet kuten piltat ja pangat ovat yleistyneet lisääntyneiden petovahinkojen vuoksi. Erilaisia ”tekoja” on n. 20 erilaista. Merkit koostuvat yhdestä tai useammasta teosta. Porojen tunnistamiseen tarvitaan aina molemmat korvat. Poroa, jolla ei ole mitään tekoja korvissaan (eli ei ole kenenkään merkissä), kutsutaan peuraksi.

Kemin-Sompion merkkikirja sisältää noin 660 poromerkkiä. Läheskään kaikki merkeistä eivät ole jatkuvasti aktiivisesti käytössä. Tekoja voi olla porolla joko molemmissa korvissaan tai vain toisessa korvassa. Jotta merkki olisi merkki, tulee kuitenkin siinä olla vähintään yksi teko. Korvamerkin tekeminen voi vaatia yli kymmenenkin tekoa poron korviin riippuen siitä, millaisia tekoja merkkiin sisältyy. Teoilla on omat nimityksensä kuten esimerkiksi poikki, halki, alta vita, päältä vita, hanka, haara, pykälä, pistel, tiili jne.  Merkin kertominen suullisesti aloitetaan yleensä aina poron oikean puolen korvasta siirtyen korvan yläosasta ja kärjestä kohti korvan tyveä josta jatketaan vasemman korvan yläosasta ja kärjestä kohti vasemman korvan tyveä poroa - oletuksena, että seisot katsellen merkkiä poron takaa. Kirjallisesti aina, mm. merkkikirjassa, kuitenkin merkkiä katsotaan ns. edestäpäin; vasen korva on vasemmassa laidassa, oikea korva oikeassa laidassa.

Kemin-Sompion paliskunnan merkki: molempien (korvien) alla pistel.

Yhden Kemin-Sompion vieropalkisen, Lapin paliskunnan merkit jotka voisi sanoa suullisesti esim. näin: (ylh.) oikea reiästä halki; (alh.) oikea tolpalla ja halki, vasen haaralla ja kaksi pykälää alla päällä. Alimmaisen merkin oikean korvan voisi sanoa myös esim. "oikeassa kahen puolen hangat ja poikki ja halki", käytännössä kuitenkin tolppa tarkoittaa samaa asiaa. Suullisesti esitettynä ilmenee hieman alueellisia murre-eroja miten merkit sanotaan ("alla päällä", "molemmin puolin", "alta vittaan/vita" jne.)

Merkkejä voi hakea uusia, niitä voi lakkauttaa tai niitä voi siirtää paliskuntien välillä tietyin perustein. Paliskuntayhdistyksen hallituksen linjausten mukaisesti uusissa merkeissä tulee olla vähintään kahden teon ero muihin poronhoitoalueella olemassa oleviin merkkeihin ja niin sanottuna sukumerkkinä haettaessa riittää yhden teon ero oman paliskunnan sisällä mikäli paliskunta sen hyväksyy. Useimmiten poromerkit siirtyvät suvun jäseneltä toiselle tai porokauppojen myötä uudelle omistajalle. Lisäksi esimerkiksi avioliiton myötä asuinpaikkakunnan vaihto voi aiheuttaa halun siirtää omat porot toiseen palkiseen ja vaatii näin ollen merkin siirron vieropalkiseen.

On tyypillistä, että lapsille annetaan tai hommataan jo hyvin nuorena oma merkki. Useimmiten merkki on suvussa jo ollut tai hyvin samankaltainen kuin perheen muiden jäsenten merkit. Monesti puhutaan, että merkki on samaa ”rannia” tai ”ranniota”. Tällöin merkki on hyvin samankaltainen, yleensä vähintään vasemmalta korvaltaan kuin muutkin samaan ranniin kuuluvat merkit. Samaan ranniin kuuluminen nopeuttaa merkkien opettelua ja porojen tunnistamista töissä ollessa. Useimmiten poroyrittäjä osaa jo  nopealla vilkaisulla pelkän vasemman korvan perusteella arvella kenelle poro voisi kuulua, oikean korvan teot toimivat vielä tarkentavana. Leikillisesti voisi kai ehkä jopa sanoa, että usein poronomistajan sukunimi tai asuinpaikka näkyy poron vasemmasta korvasta ja etunimi oikeasta korvasta.

Kahavia litratolokulla eli kevätkokous -pisnestä son poroyrittäjyyski

Soli toukokuun lopussa taas se aika vuojesta, ku hääty alakaa kuitteja keräilemhän. Niitä sitä kaiveltiinki sitte lompuukista, autosta, kaapeista ja ties sun mistä laatikoista. Vierähtihän siinä tovi jos toinenki istuessa Pomu:n kanssa iltaa. Kymppi hätyytti ajopäiväkirjoja itelleen. Poroisäntä oli juonu kahvia enemmän ku vuojen tarpeiksi ja ollu penkki perseeseen liimaantuneena jo pari viikkoa tietokonhen äärellä hikikarpaloitten valuessa ottalta. Pisnestä, pisnestä, mennyttä ja tulevata vuotta, sitähän tässä tehhään ja suunnitellaan, mitäpä muutakaan.

Toukokuun loppuun oli sitten miitting sovittuna ja kokouskutsu kävi kaikille Kemin-Sompion palakisen osakkaille. Saukirkolla oli seurakuntasalissa kahavit tarjolla ja siellä istuttiin tuttujen ukkojen ja akkojen  kanssa niinku ennenki. Näky nousulaisia, kuoskulaisia, saulaisia, marttilaisia, hihinavaaralaisia, värriöläisiä ja lokkalaisia. Oli vanahoja ja nuoria mukana. Poroisäntä istu rahastonhoitajan kanssa asiaankuuluvasti kaikkien eessä syynättävänä ja sittenpä sitä alettiinki kattomhan läpi kulunutta ja tulevata poronhoitovuotta. Jopa alako kuulkaa nuijan ääni kopsua pöythän.

Käythin lävitte siinä sitte asijoita laijasta laitaan. Palakisen hallituskin oli tyrkyttäny poroherralle kahvia ja saanhet  kahavia ryystäessä yhtenäisen näkemyksen tulevalle vuojelle laadittua mikä meijän osakkaijen sitten häätys hyväksyä. Jos tämmöstä ja tommosta, ens (poronhoito)vuonna, olithan net yrittänhet keksiä jos sun mitä. Olit net suunnitelhet kaikenlaista ja ihan tolokulliselta suunnitelma kuulosti.  Puhuttiin Polurasta, eri lausunnoista, porokaupoista, käythin läpi toiminta- ja investointisuunnitelma ja raatattiin vasahävikistä, aitojen kunnossapidosta, syynättiin tulot ja menot. 

Poroluetteloki kiersi jokkaisessa pöyässä, siinä sitä sai sitte katella ja halutessaan mielessään kajehtia naapurin isäntää ja sen rikkauksia tai surkutella mielessään rikkauven puutetta. Sitte alakoki jo haluttaa kahavia ja alettiin lopetella kokousta. Tunteja siinä olikin jo istuttu ja pöhisty poropisneksestä monelta eri kantilta. Oli käyty läpi pevonsyömät, syömäporot, lukuporot ja kaikki. Korvissa soi lukemat lukemien perään mutta tulihan sekin seleväksi mitä tahottiin tulevalta poronhoitovuojelta: minne rakennethan aitaa ja missä kunnostethan ja miksi ja millon ja paljoko oli minkäki tehtävän palakka tahi korvaus. Sitten tieten pittää hoitaa normihommatki, merkitykset ja erotukset, kamppeijen ja romujen huollot ja kaikkea mahollista siltä ja väliltä mitä porohommiin kuuluuki.

Ihan mukavastihan se tuntu Kemin-Sompion palakisen osakkailla menevän, jos kohta tieten aina paremminkin vois mennä. Ei kai tässä muuta ku alakaa töihin. Uus porovuos son taas ejessä. Sais nähä minkälainen vasavuosi son.

Palkisen ja poronomistajien tilikausi muodostuu porojen vuodenkierron mukaan alkaen kesäkuun alusta ja loppuen toukokuun viimeiseen päivään. Poronhoitovuosi alkaa toukokuun lopussa järjestettävässä yleisestä kokouksesta, johon osallistuvat palkisen osakkaat ja hallitus (poroisäntä, rahastonhoitaja, muut jäsenet). Kokouksen päätteeksi nautittiin kokouskahvit, hoidettiinpa siinä samalla useat kuulumisenvaihdotkin.

Roikat ne töitä tekee

Porotaloudesta säädetään mm. poronhoitolaissa. Lisäksi porotalouteen liittyvät useat muutkin lait, jotka käsittelevät mm. metsästystä, eläinten hoitoa, maankäyttöä jne. Palkinen toimii hyvin pitkälti samoin kuin mikä tahansa yritys tai yhdistys. Kemin-Sompion palkiseen koostuu osakkaista eli poronomistajista (kaikenikäisiä miehiä ja naisia). Poronomistaja voi olla osakkaana vain yhdessä palkisessa. Palkisen toimintaa johtaa poroisäntä, joka vastaa hallitukselle toiminnastaan ja joka taas vastaa toiminnastaan palkisen osakkaille yleisessä kokouksessa. Palkisen osakkaita ovat kaikki poroja omistavat. Äänestystilanteissa poronomistajalla on ääniä käytettävissään niin monta kuin on viimeksi vahvistettu poroluku.



Kemin-Sompion työn organisointi 2016-2017
 

Poroyrittäjän työ, poronhoito, vaatii toimenpiteitä ympäri vuoden. Tällaisia toimenpiteitä ovat mm. erotukset, vasanmerkitys/leikko, aitatyöt, huoltotyöt, taloushallinto, porojen hyvinvoinnin seuranta jne. eri työtehtävineen. Poronhoitotyötä tekevät Kemin-Sompion poronomistajat, joista on muodostettu työporukoita, ns. roikkia. Kemin-Sompiossa on kahdeksan roikkaa ja niihin kuuluu yhteensä noin 60 henkilöä, jotka työskentelevät ympäri vuoden aktiivisesti poronhoitoon liittyvissä töissä. Lisäksi mukana on useita satunnaisia työpäiviä tekeviä poronomistajia. Roikat, joista myös usein hakuroikkina puhutellaan, muodostuvat pitkälti Kemin-Sompion alueen kylien mukaan. Jokaisella hakuroikalla on oma kymppinsä eli työnjohtaja. Kympit jakavat työtehtävät roikallensa ja pitävät yhteyttä toisiin työnjohtajiin ja roikkiin jotta tiedetään mitä tapahtuu missäkin päin palkista ja miten työt etenevät. Työtä tehdään tarpeen mukaisesti sen vaatimalla tavalla – välillä urakoiden, välillä itsenäisesti, välillä kaikki roikat yhdessä liikkeellä ollen. Ajopäiväkirjoihin merkitään työpäivät, työtunnit, matkat jne. Näiden perusteella mm. poroisäntä, rahastonhoitaja ja kympit pystyvät seuraamaan paliskunnan taloutta, laskemaan korvaukset työtä tekeville poroyrittäjille ja  ylläpitämään kirjanpitoa.

Vas. Kemin-Sompion poroisäntä Mika Kavakka sekä kympeistä Juho Orava, Mikko Pyhäjärvi ja Tuomas Värriö.

Työtehtävät vaihtelevat vuodenajasta riippuen ja sää vaikuttaa työhön merkittävästi. Työ on hyvin yhteisöllistä. Merkityksissä ja erotuksissa on tyypillistä, että töissä ovat apuna niin vanhat kuin nuoretkin huolimatta omistamiensa porojen lukumäärästä. Näissä tilaisuuksissa lapset oppivat poronhoitoa ja alueensa kulttuurista seuraten tarkasti töitä ja auttaen kykyjensä ja halujensa mukaan. Erotukset ja merkitykset ovat sosiaalisesti tärkeitä tapahtumia. Koko perheen töissä apuna oleminen ja talkoilu vaikuttaa positiivisesti poromiesten hyvinvointiin työn fyysisen kuormittavuuden vähentyessä ja jakautuessa useamman henkilön kesken.

 

Porot on laitettu aitaan kesällä vasanmerkityksessä. Värriön kymppi Tuomas (oik.) ja osa hakuporukasta hengähdystauolla ja odottelemassa tokan rauhoittumista sillä aikaa kun osa on laittamassa aidan veräjää kiinni. Myös lapsia on tullut paikalle seuraamaan tilannetta mönkijöiden pärinän ja porojen rou´unnan houkuttelemana.

 

Poromaniaa!

Poromanian tavoitteena on kuvata poromiehien arkea Kemin-Sompiossa. Porotalous on hyvin paljon muutakin kuin elinkeino, mutta jostain syystä "se muu" on vuosien varrella alkanut näytellä yhä suurempaa osaa mediassa ja keskusteluissa. Monelle on hämärtynyt tai yksinkertaisesti ei tiedetä ja ymmärretä, mitä poronhoito oikeasti on ja mitä se käytännön arjessa tarkoittaa liiketoiminnallisesti. Jotta jatkossa on helpompi ymmärtää mistä puhutaan, selvennettäköön heti aluksi porotalouteen täysin uutena tutustuvalle lyhyesti yleisellä tasolla mitä tarkoittaa poro, poromies ja palkinen. 

Poro on Lapissa elävä eläin, jonka kantamuoto on jäljitetty peuraan. Poro määritellään kotieläimeksi mm. eläinlääkintähuoltolaissa. Arkikielessä poroyrittäjät käyttävät sanaa poro vain yleisellä tasolla asioista puhuttaessa. Ammattikielessä hyvin usein siirrytään nopeasti tai välittömästi tarkentaviin käsitteisiin. Poroja jaotellaan sukupuolen, värin, kunnon, iän, merkin ym. mukaisesti. Poromiesten puheessa vilahtelevat mm. hirvas, pailakka, vaadin, vasa, ajokas, härkä, musikki, suivakko, ternikko, kermikkä, urakka, kunteus, kosate, vuongas, tokka, parttio jne. Sanoja on lukemattomia. Alan sanastoon voi alaan perehtymätön tutustua suhteellisen kattavasti mm. Martti Annebergin kirjan Alta vita – Porokulttuurin ja Lapin luonnon tietosanakirjan avulla. Porot elävät luonnossa lähes täysin vapaasti kulkien. Kemin-Sompiossa suurin osa poroista laiduntaa metsässä ilman lisäruokintaa joten tässä blogissa ei käsitellä tarhausta. Mitäpä sitä kertomaan semmoisesta josta ei sen kummemmin tiedä.

Suomi on jaettu poronhoidollisesti useisiin eri alueisiin, joista käytetään nimitystä palkinen tai paliskunta. Joskus palkisesta saatetaan käyttää myös nimitystä merkkipiiri, poronhoitopiiri tai poronhoitoyhtymä. Kemin-Sompio on yhden alueen, palkisen numero 22, nimitys. Suomessa on vajaa 60 paliskuntaa. Kemin-Sompio on Suomen suurin palkinen sekä pinta-alaltaan (5708 m2) että sallitulta eloporoluvultaan (12 000). Paliskunnat ja paliskuntien rajoista löytyy lisää tietoa AVI:n sivuilta ja Kemin-Sompion rajat ovat AVI:n sivuilla tarkemmin määriteltynä täällä. Palkisten rajat näkyvät useimmista kartoistakin poroaitojen vuoksi. Aidoilla pyritään pitämään porot tietyllä alueella laiduntamassa. Paliskuntainyhdistyksen on tarjolla yleistä tietoa poronhoitoon ja porotalouteen liittyen.

Poromies-sanalla tarkoitetaan poronomistajaa. Poroja voi omistaa sekä miehet että naiset, niin aikuiset kuin lapsetkin. Porot ovat aina jonkun omaisuutta ja korvamerkki osoittaa niiden omistajan. Muita arkikielessä käytettäviä sanoja poromiehistä ja poronomistajista ovat mm. poronhoitaja, poroyrittäjä ja porotalousyrittäjä. Poromies-käsitteen merkitys vaihtelee hieman kertojasta riippuen. Poromies-sanaan liitetään usein stereotyyppisiä käsitteitä. Poromies ammatillisessa merkityksessä käsittää myös naisia, näin Kemin-Sompiossakin (vrt. käsite lakimies, voi myös olla naispuolinen henkilö).  Myös poronaisista kuulee joskus puhuttavan, mutta poromies-käsite on vakiintunut ilmaisu puhekielessä huolimatta henkilön sukupuolesta. Poromaniassa poromiehistä puhuttaessa tarkoitan poronomistajia, jotka saavat elantonsa täysin tai suurelta osin porotaloudesta – niin naisia kuin miehiäkin. Tulen käyttämään poromaniassa myös sanoja poroyrittäjä, poronomistaja ja poronhoitaja synonyymina poromiehelle.

Porotalous on elinkeino, liiketoimintaa ja sitä säätelee pitkälti poronhoitolaki. Porotalous työllistää useita henkilöitä ja tuo ruoan pöytään moneen perheeseen. Toivon, että blogi hälventää ennakkoluuloja ja lisää tietoa poroelinkeinosta lukijoilleen.

Viihdyttäviä hetkiä Poromanian parissa, tervetuloa lukijaksi!