Vasanmerkitys ja kesähommia

Kemin-Sompiossa alkaa juhannuksen aikaan monessa talossa niin sanottu "lähtökahu" painaa päälle. Kesän kohokohta, vasanmerkitys, alkaa lähestyä. Vasanmerkitys on tärkeä siksi, että siinä nähdään millainen tuleva porovuosi on karjan osalta - onko vasoja, missä kunnossa porot on, miltä tulevaisuus vaikuttaa ja tietysti tärkein, saadaan merkittyä vasoja omistajiensa merkkiin.

Pari viime kesää (2018 ja 2019) ovat olleet Kemin-Sompiossa hieman poikkeuksellisia ja poikenneet normaalista poronhoitovuodesta. Kesällä 2018 kuumuus ja kuivuus vaivasivat ja vasoja vaikutti olevan muutoinkin vähän - lämmin syksy 2017 vaikutti hirvaiden rykimään ja rykimä ei onnistunut niin hyvin kuin yleensä: hirvaat kärsi liiallisesta lämmöstä ja rykimäkausi jäi lyhyeksi. Palkisessa tehtiinkin kesän alussa 2018 yhteinen päätös jättää vasanleikko väliin jottei lisättäisi porojen stressiä yhtään enempää. Syksyllä osoittautui päätös oikeaksi, 2018 oli haastava vuosi: vasat pienehköjä ja niitä oli normaalia vähemmän. Tilipussi jäi monella perheellä laihaksi kun ei ollut mitään myytävää.

Tänä kesänä (2019) vasominen vaikuttaa onnistuneen hyvin - vaatimet ovat päällisin puolin hyväkuntoisen näköisiä ja vasoja vaikuttaisi olevan selkeästi enemmän kuin edeltävänä vuonna. Tämä tieto nyt kuitenkin perustuu pääasiassa silmämääräisiin havaintoihin ja kuulopuheisiin, sillä kesän vasanmerkitys ei välttämättä antanut oikeaa kuvaa tilanteesta. Kylmä kesä suosi poroja ja sääsketkään eivät vaikuttaneet olevan haitaksi, sen verran viileää ja tuulista on ollut. Niinpä porot ovat olleet hajallaan pikku parttioissa metsässä sen sijaan että olisivat kerääntyneet isompiin tokkiin kuten yleensä kesäisin. 

Koetettiinhan niitä poroja aitaan saada merkityksiä varten ja välillä osin onnistuttiinkin, mutta kyllähän suurin osa vasoista ja vaatimista jäi tyytyväisenä nauttimaan elostaan metsään. Palkisen kesälaidun on niin laaja, että ilman syöpäläisten (sääsket, paarmat ym.) apua oli haastavaa saada hajallaan olevat porot kasaan ja ajettua aitaan. Vielä kun ilmakin oli viileä, hilputteli vasat ja vaatimet ketterästi karkuun mönkijäroikilta.

Saatiin me jotain kuitenkin aitaan ja sekös se lysti oli kun palkisen joka vuotinen muuttoilmiö iski päälle: innolla suunnattiin isolla porukalla Epovaaraan, jossa viimeiset kymmenen vuotta on perinteisesti vasoja merkitty isompi määrä. Epovaaran vieressä on suurehko haka, jonne porot kootaan metsästä ja haasta sitten syötetään niitä pienemmässä määrin merkitysaitaan jossa vasat sitten merkitään. Koska merkitys tapahtuu yöllä ja Epovaara on suht keskellä palkista, moni asustaa Epovaarassa koko merkityksen ajan. Kodat nousi pystyyn useallakin asennolla ja lapset ne vasta riemuissaan olikin kun pääsivät pitkältä tuntuneen tauon jälkeen kavereidensa kanssa touhuamaan merkityshommiin.

Merkityksiä oli myös muualla paliskunnan alueella kuin Epovaarassa, vasoja merkittiin mm. Löytinkivaarassa ja Mukkajoenrovilla. Kesän päätteeksi todettiin, että vasoja saatiin merkittyä vain noin kolmasosa. Yleensä kesämerkityksessä on saatu merkittyä jopa puolet palkisen vasoista. Näin ollen ensi syksynä tiedossa kovaa fyysistä työtä kun niin paljon jäi vasoja merkitsemättä, mutta olihan se ilo silmälle nähdä porot hyväkuntoisina. Loppukesä menikin sitten kerpun- ja heinänteossa, jouten ei kuiten olla oltu. Aitahommiakin on ennen erotuskautta, mutta niistä töistä lisää myöhemmin. Nyt vaan toivotaan että on sopivat kelit syksylläkin jotta rykimä onnistuu, poroilla on sieniä mitä syödä ja poroille suotuisat sääolosuhteet. Syyskokousta ja erotuskautta odotellessa, tällä hetkellä näyttää onneksi tilanne paremmalta kuin viime vuosi.

Mukkajoenrovilla poroja siirtämässä isosta aidasta ns. katteluaitaan vasanmerkitysiltana.