Poromerkeistä vol. 1

Porot tunnistetaan rekisteröidyistä korvamerkeistään. Jokainen merkitty poro on jonkun omistajan omaisuutta. Paliskuntayhdistyksen ylläpitämässä rekisterissä on n. 12 000 eri poromerkkiä. Poronomistajalta vaaditaan esim. poronhoitolaissa tiettyjä kriteerejä ja usein myös rahoittajilla on omia velvoitteitaan ja vaatimuksiaan poronomistajille - kuka tahansa ei siis voi olla poronomistaja.

Poroon merkki merkataan veitsellä tekoja tehden eli puukolla merkiten. Jokaisella poronomistajalla on oma merkkinsä ja poroyrittäjällä voi olla hallussaan useampikin merkki. Useimmiten poroyrittäjällä on niin sanottu päämerkki, jossa suurin osa hänen omistamistaan poroistaan on. Merkkejä ylläpidetään paliskuntayhdistyksen rekisterissä ja ne ovat nähtävillä paliskuntakohtaisessa merkkikirjassa. Merkin voi esittää kirjallisesti piirtäen ja kertoa suullisesti. Porot pyritään merkitsemään korvamerkein jo vasana, lähinnä vasanmerkityksessä. Nykypäivänä myös muut lisätunnisteet kuten piltat ja pangat ovat yleistyneet lisääntyneiden petovahinkojen vuoksi. Erilaisia ”tekoja” on n. 20 erilaista. Merkit koostuvat yhdestä tai useammasta teosta. Porojen tunnistamiseen tarvitaan aina molemmat korvat. Poroa, jolla ei ole mitään tekoja korvissaan (eli ei ole kenenkään merkissä), kutsutaan peuraksi.

Kemin-Sompion merkkikirja sisältää noin 660 poromerkkiä. Läheskään kaikki merkeistä eivät ole jatkuvasti aktiivisesti käytössä. Tekoja voi olla porolla joko molemmissa korvissaan tai vain toisessa korvassa. Jotta merkki olisi merkki, tulee kuitenkin siinä olla vähintään yksi teko. Korvamerkin tekeminen voi vaatia yli kymmenenkin tekoa poron korviin riippuen siitä, millaisia tekoja merkkiin sisältyy. Teoilla on omat nimityksensä kuten esimerkiksi poikki, halki, alta vita, päältä vita, hanka, haara, pykälä, pistel, tiili jne.  Merkin kertominen suullisesti aloitetaan yleensä aina poron oikean puolen korvasta siirtyen korvan yläosasta ja kärjestä kohti korvan tyveä josta jatketaan vasemman korvan yläosasta ja kärjestä kohti vasemman korvan tyveä poroa - oletuksena, että seisot katsellen merkkiä poron takaa. Kirjallisesti aina, mm. merkkikirjassa, kuitenkin merkkiä katsotaan ns. edestäpäin; vasen korva on vasemmassa laidassa, oikea korva oikeassa laidassa.

Kemin-Sompion paliskunnan merkki: molempien (korvien) alla pistel.

Yhden Kemin-Sompion vieropalkisen, Lapin paliskunnan merkit jotka voisi sanoa suullisesti esim. näin: (ylh.) oikea reiästä halki; (alh.) oikea tolpalla ja halki, vasen haaralla ja kaksi pykälää alla päällä. Alimmaisen merkin oikean korvan voisi sanoa myös esim. "oikeassa kahen puolen hangat ja poikki ja halki", käytännössä kuitenkin tolppa tarkoittaa samaa asiaa. Suullisesti esitettynä ilmenee hieman alueellisia murre-eroja miten merkit sanotaan ("alla päällä", "molemmin puolin", "alta vittaan/vita" jne.)

Merkkejä voi hakea uusia, niitä voi lakkauttaa tai niitä voi siirtää paliskuntien välillä tietyin perustein. Paliskuntayhdistyksen hallituksen linjausten mukaisesti uusissa merkeissä tulee olla vähintään kahden teon ero muihin poronhoitoalueella olemassa oleviin merkkeihin ja niin sanottuna sukumerkkinä haettaessa riittää yhden teon ero oman paliskunnan sisällä mikäli paliskunta sen hyväksyy. Useimmiten poromerkit siirtyvät suvun jäseneltä toiselle tai porokauppojen myötä uudelle omistajalle. Lisäksi esimerkiksi avioliiton myötä asuinpaikkakunnan vaihto voi aiheuttaa halun siirtää omat porot toiseen palkiseen ja vaatii näin ollen merkin siirron vieropalkiseen.

On tyypillistä, että lapsille annetaan tai hommataan jo hyvin nuorena oma merkki. Useimmiten merkki on suvussa jo ollut tai hyvin samankaltainen kuin perheen muiden jäsenten merkit. Monesti puhutaan, että merkki on samaa ”rannia” tai ”ranniota”. Tällöin merkki on hyvin samankaltainen, yleensä vähintään vasemmalta korvaltaan kuin muutkin samaan ranniin kuuluvat merkit. Samaan ranniin kuuluminen nopeuttaa merkkien opettelua ja porojen tunnistamista töissä ollessa. Useimmiten poroyrittäjä osaa jo  nopealla vilkaisulla pelkän vasemman korvan perusteella arvella kenelle poro voisi kuulua, oikean korvan teot toimivat vielä tarkentavana. Leikillisesti voisi kai ehkä jopa sanoa, että usein poronomistajan sukunimi tai asuinpaikka näkyy poron vasemmasta korvasta ja etunimi oikeasta korvasta.